12.7.2006

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 25.7.2003

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli yhdessä ja yksissä tuumin B:n, C:n, D:n ja E:n kanssa pitänyt myyntivarastona hallussaan, tuonut ja tuottanut maahan ja kuljettanut Suomeen ja myynyt sekä luovuttanut edelleen levitettäväksi ja myytäväksi eteenpäin huumausaineeksi luettavia 8 milligramman Subutex-tabletteja. A:n toimeksiannosta ja tämän ohjeiden mukaisesti sekä yhteisestä sopimuksesta palkkiota vastaan

• D oli 4. - 8.1.2003 noutanut Ranskasta Suomeen yhteensä 2 100 Subutex-tablettia luovuttaakseen ne edelleen A:lle. Tulli oli 8.1.2003 takavarikoinut tabletit D:n hallusta.
• E oli 21. - 27.1.2003 ja 18. - 28.2.2003 noutanut Ranskasta Suomeen kummallakin kerralla yhteensä 1 500 Subutex-tablettia ja 1. - 19.3.2003 yhteensä 2 870 tablettia. Kahdelta ensimmäiseltä matkalta tuodut tabletit E oli luovuttanut A:lle. Tulli oli 19.3.2003 takavarikoinut kolmannelta matkalta tuodut tabletit E:n hallusta.
• B ja C olivat 23. - 28.3.2003 noutaneet Ranskasta Suomeen yhteensä 3 235 Subutex-tablettia, jotka tulli oli 28.3.2003 takavarikoinut.

Tämän lisäksi A oli 30.3.2003 pitänyt laittomasti hallussaan 6 kappaletta 8 milligramman Subutex-tablettia.

Käräjäoikeus katsoi, että huumausainerikosten kohteena oli ollut suuret määrät 8 milligramman Subutex-tabletteja, jotka olivat erittäin vaaralliseen huumausaineeseen rinnastettavia lääkeaineita. A oli lisäksi toiminnallaan tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä. Rikoksia oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeinä.

Rangaistusseuraamusta harkitessaan käräjäoikeus totesi, että Subutex-lääkevalmistetta käytetään paitsi hoidolliseen käyttötarkoitukseen myös huumausaineena. Tässä asiassa maahantuodut Subutex-tabletit ovat tai olisivat päätyneet mitä ilmeisimmin huumausaineena ja ottaen huomioon suonensisäisen annostelun voimakkuus todennäköisesti suonensisäisesti huumausaineena käytetyksi. Yhdestä 8 milligramman Subutex-tabletista sai vähintään yhden käyttöannoksen suun kautta annosteltuna ja noin neljä suonensisäistä käyttöannosta. A:n syyksiluetusta tablettimäärästä olisi siten saanut vähintään 11 205 suun kautta annosteltua ja 44 820 suonensisäistä kerta-annosta, D:n syyksiluetusta määrästä 2 100 suun kautta annosteltua ja 8 400 suonensisäistä kerta-annosta, E:n syyksiluetusta määrästä 5 870 suun kautta annosteltua ja 23 480 suonensisäistä kerta-annosta ja B:n ja C:n syyksiluetusta määrästä 3 235 suun kautta annosteltua ja 12 940 suonensisäistä kerta-annosta. Tabletit oli tuotu maahan edelleen levittämistarkoituksessa. A oli ollut maahantuontien suunnittelija, organisoija ja rahoittaja sekä tehnyt teot suuren taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, ettei A:n menettelyyn liittynyt sellaista rikoslain 6 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua suunnitelmallisuutta, joka olisi tullut ottaa rangaistusta mitattaessa koventamisperusteena huomioon. B, C, D ja E olivat tuoneet tabletit maahan palkkion saamiseksi ja toisen henkilön toimeksiannosta. E:lle tuomittavaa rangaistusta mitattaessa käräjäoikeus otti rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 kohdan mukaisesti lieventävänä seikkana huomioon sen, että E oli edistänyt rikostensa selvittämistä kertomalla vapaaehtoisesti kahdesta ensimmäisestä tuontikerrasta.

Tämän vuoksi käräjäoikeus syytteet enemmälti hyläten tuomitsi A:n viidestä törkeästä huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikoksesta yhteiseen 6 vuoden vankeusrangaistukseen, B:n ja C:n kummankin erikseen törkeästä huumausainerikoksesta 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen, D:n törkeästä huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikkomuksesta yhteiseen 2 vuoden vankeusrangaistukseen sekä E:n kolmesta törkeästä huumausainerikoksesta 3 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Pekka Ojala sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 14.4.2004

Hovioikeus, jossa kaikki asianosaiset hakivat muutosta, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Uoti, Aino Virkkunen ja Pertti Lattunen. Esittelijä Anu Juho.

Pääasiaratkaisu

1. Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota siltä osin kuin A:n on katsottu syyllistyneen ampuma-aserikokseen.

2. Rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta, jos huumausainerikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Saman luvun 5 §:n 2 momentin mukaan erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet.

3. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2004:127 katsonut, että Subutexia, jonka vaikuttavana aineena on morfiiniryhmään kuuluva vahva synteettinen opioidi, buprenorfiini, on pidettävä edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna erittäin vaarallisena huumausaineena. Huomioon ottaen, että A:n osalta kysymyksessä on ollut myös kullakin kerralla suuri määrä huumausainetta ja että A:n syyksi luettuja tekoja ei ole pidettävä yhtenä rikoksena, Korkein oikeus katsoo, ettei A:n osalta ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota myöskään siltä osin kuin hänen on katsottu syyllistyneen törkeisiin huumausainerikoksiin.

4. Tämän jälkeen A:n ja muiden syytettyjen osalta on kysymys heille tuomittavan rangaistuksen mittaamisesta. Rangaistuksen mittaamista koskevat säännökset ovat 1.1.2004 voimaan tulleella lailla (515/2003) muuttuneet. Vastaajien rikoksiin ei kuitenkaan liity sellaisia seikkoja, joiden vuoksi uudet säännökset johtaisivat lievempään lopputulokseen kuin rikoksen tekoaikana voimassa olleet rikoslain säännökset. Rangaistusta mitattaessa sovelletaan siten rikoksen tekoaikana voimassa olleita rikoslain 6 luvun rangaistuksen mittaamista koskevia säännöksiä.

5. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä huumausainetta on ollut käsillä. Pitkään käytössä olleiden huumausaineiden osalta on tässä suhteessa muodostunut vakiintunutta rangaistuskäytäntöä, josta voidaan saada johtoa näiden seikkojen merkitystä harkittaessa Subutexin osalta. Siitä, miten Subutex rinnastuu muihin huumausaineisiin ominaisuuksiensa, vaarallisuutensa ja aineen aiheuttaman riippuvuuden puolesta sekä sen käyttötavoista ja annostuksesta Korkein oikeus on hankkinut Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksen ja Kansanterveyslaitoksen lausunnot.

6. Lausunnoista ilmenee muun ohella, että Subutexin vaikuttavana aineena on morfiiniryhmään kuuluva vahva synteettinen opioidi, buprenorfiini. Kyseessä on lääkeaine, joka vaikuttaa keskushermostoon kivuntunnetta lievittävästi. Aineen haittavaikutukset, kuten esimerkiksi hengityksen lamaantuminen, ovat samanlaisia morfiinin kanssa, mutta erityisesti korkeilla annoksilla haittoja on vähemmän ja ne ilmenevät lievempinä. Hengityksen pysähtymisen riskiä lisäävät samanaikaisesti nautittu alkoholi ja rauhoittavina lääkeaineina tunnetut bentsodiatsepiini -ryhmän lääkeaineet. Buprenorfiini sitoutuu elimistöön tiukasti ja sen vaikutusaika on pitkä. Toisin kuin morfiinin osalta on asian laita, buprenorfiinin annoksen nostaminen voimistaa sen vaikutuksia vain rajallisesti. Buprenorfiinin vieroitusoireet alkavat hitaammin ja ovat lievempiä kuin esimerkiksi heroiinin, mutta ne toisaalta kestävät pidempään kuin heroiinin vieroitusoireet.

7. Buprenorfiinin alkuperäinen lääkinnällinen käyttötarkoitus on kivunhoito, jossa se on morfiinia tehokkaampaa. Lääkeaineena buprenorfiinia käytetään myös opiaattivieroitukseen ja opiaattikorvaushoitoon. Buprenorfiinia käytetään myös huumausaineena. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa on huomattavan paljon buprenorfiinin väärinkäyttöä ja tästä aiheutuvia kuolintapauksia. Ainetta voidaan käyttää väärin pistämällä, nuuskaamalla ja imeyttämällä limakalvojen läpi. Näistä väärinkäyttötavoista vain suoneen pistämällä tapahtuvasta käytöstä on saatavilla luotettavaa tutkimustietoa.

8. Kielen alle otetusta buprenorfiinista imeytyy elimistöön noin 40 prosenttia. Lääkkeenä käytettäessä suurin suositeltu vuorokausiannos on 16 milligrammaa Subutexia kielen alla liottamalla nautittuna. Tällä tavoin annosteltuna käyttöannos voi tosin olla jopa 24 milligrammaa ilman merkittäviä haittavaikutuksia. Nuuskatun buprenorfiinin vaikutus on jonkin verran edellä kuvattua käyttötapaa tehokkaampaa, kun taas suonensisäisesti otetun buprenorfiinin pääsy elimistöön on täydellistä. Yhdestä 8 milligramman Subutex-tabletista arvioidaan olevan mahdollista saada keskimäärin 8 - 10 suonensisäiseen käyttöön tarkoitettua annosta. Nielemällä tai nuuskaamalla ovat käyttöannokset vastaavasti mainittua suurempia ja saatava annosmäärä pienempi.

9. Buprenorfiinin vaarallisuus huumausaineena riippuu sen käyttötavasta. Buprenorfiiniin liittyy ilmeinen mahdollisuus riippuvuuden kehittymiselle jo kielen alle annosteltuna ja toistuvan käytön äkillinen lopettaminen saattaa aiheuttaa selkeitä vieroitusoireita. Vaikka pelkästä buprenorfiinin käytöstä johtuneet kuolemantapaukset ovat harvinaisia, liittyy yliannostuksen riski jo kielen alle annostelemalla toteutuvaan käyttöön. Kuolemanriski kuitenkin selvästi korostuu käytettäessä samanaikaisesti muita keskushermostoa lamaavia aineita. Nenän limakalvolle annosteltuna buprenorfiinin vaarallisuus jonkin verran lisääntyy, mutta nuuskattavan buprenorfiinin vaarallisuus rinnastuu pitkälti kielen alle annosteltuun buprenorfiiniin. Vaarallisinta buprenorfiini on suonensisäisesti käytettynä. Yliannostuksen riski kasvaa selvästi ja huonosti liukenevat sidosaineet aiheuttavat riskin saada mikroinfarkteja. Suonensisäiseen käyttöön liittyy myös infektioriski. Buprenorfiinin pääasialliset kuolemanriskit liittyvät näin ollen yliannostukseen, suonensisäiseen käyttöön sekä sekakäyttöön. Huumausaineiden vaarallisuutta osoittavassa kolmijakoisessa ryhmittelyssä kuuluvat kielen alle ja nuuskaamalla käytetty buprenorfiini lievään ja suonensisäisesti käytetty buprenorfiini vähintään keskimmäiseen luokkaan.

10. Verrattaessa buprenorfiinin vaarallisuutta muihin huumausaineisiin on edellisessä kohdassa mainittujen seikkojen ohella huomioon lisäksi otettava käytön yleisyys ja aineen tyypillinen käyttötapa. Saatavilla olevan tutkimustiedon mukaan vanhemmissa ikäryhmissä buprenorfiini näyttää korvanneen heroiinin, mutta nuoremmissa ikäryhmissä buprenorfiini on yleistynyt ensisijaisena päihteenä käytettävänä opiaattina. Buprenorfiini on myös syrjäyttänyt heroiinin päihdehoitoon hakeutumisen perusteena. Suomessa Subutexin väärinkäyttö on tyypillisesti suonensisäistä käyttöä. Tyypilliseen suomalaiseen huumausaineiden käyttöön liittyy lisäksi sekakäyttöä, joka erityisesti buprenorfiinin osalta lisää kuolemanriskiä selvästi. Kokonaisarviona lausunnoissa luokiteltiin buprenorfiini keskimmäiseen ryhmään luokittelussa, jossa eri huumausaineet on ryhmitelty vaarallisuutensa perusteella kolmeen ryhmään.

11. Korkein oikeus toteaa, että lausuntojen perusteella Subutex on luokiteltavissa vaarallisuutensa suhteen samaan ryhmään huumausaineita kuin esimerkiksi amfetamiini. Huomioon ottaen edellä kerrotut Subutexin ominaisuudet ja sen, että Subutexilla on kuitenkin myös lievempään ryhmään kuuluvia käyttötapoja, ei ole perusteltua rinnastaa Subutexia rangaistusta mitattaessa vaarallisuudeltaan täysin amfetamiinin kanssa.

12. Suuntaa-antavasti huumausaineen määrää voidaan arvioida ja eri huumausaineiden määriä vertailla keskenään huumausaineen tavanmukaisen käyttöannoksen avulla. Subutexin osalta käyttöannos riippuu käyttötavasta. Lausuntojen mukaan Subutexin väärinkäyttö Suomessa on kuitenkin tyypillisesti suonensisäistä käyttöä. Sen vuoksi on perusteltua arvioida, ellei olosuhteista muuta ilmene, Subutexin osalta huumausaineen määrää lähinnä tämän käytön pohjalta. Lausuntojen mukaan suonensisäisessä käytössä yhdestä tabletista saataisiin 8 - 10 käyttöannosta. Ilmeistä kuitenkin on, että tabletista tällaisessakin käytössä käytännössä yleensä tehdään vain neljä käyttöannosta.

13. A on hänen syykseen luetuilla törkeillä huumausainerikoksilla tuonut maahan yhteensä 11 205 Subutex-tablettia. Tämä merkitsee hyvin suurta, vähintään yli 44 000 käyttöannoksen huumausainemäärää. A on hankkimiensa kuriirien välityksellä ja tuonnin rahoittaen liiketoiminnanomaisesti järjestänyt tablettien maahantuonnin Ranskasta Suomeen antaen kuriireille myyjän yhteystiedot ja muut ohjeet. A:n toiminta on siten ollut myös sovellettavan rikoslain 6 luvun 2 §:n 1 kohdan tarkoittamalla tavalla suunnitelmallista.

14. Huomioon ottaen Subutexin vaarallisuuden huumausaineena, A:n rikosten käsittämän huumausaineen määrän ja edellä mainitun rangaistuksen koventamisperusteen Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden A:lle mittaama rangaistus on liian lievä. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetuista rikoksista on 7 vuotta 6 kuukautta vankeutta.

15. B ja C on tuomittu törkeästä huumausainerikoksesta, joka on käsittänyt 3 235 tabletin maahantuonnin, 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen, ja D törkeästä huumausainerikoksesta, joka on käsittänyt 2 100 tabletin maahantuonnin, sekä ampuma-aserikkomuksesta 2 vuoden vankeusrangaistukseen. E on puolestaan tuomittu kolmesta törkeästä huumausainerikoksesta, joissa on ollut kysymys yhteensä 5 870 tabletin maahantuonnista, 3 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen. E:lle tuomittua rangaistusta mitattaessa on lieventävänä seikkana otettu huomioon se, että hän on oma-aloitteisesti selvittänyt rikoksiaan.

16. Korkein oikeus toteaa, että maahantuotuihin tabletti- ja niistä saataviin käyttöannosmääriin nähden B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle tuomitut rangaistukset ovat lieviä. Kyseiset vastaajat ovat kuitenkin toimineet vain kuriireina A:n toimeksiannon ja ohjeiden mukaisesti vähäistä palkkiota vastaan. Osa heistä on lähtenyt hakumatkalle saadakseen Subutex-tabletteja myös omaan käyttöönsä. Tämän vuoksi, ja koska mainitut vastaajat ovat jo rangaistuksensa suorittaneet, Korkein oikeus ei tässä tapauksessa näe aihetta korottaa rangaistuksia. B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle tuomittuja vankeusrangaistuksia ei ole syytä muuttaa.

Tuomiolauselma

A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus korotetaan 7 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta. Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Eeva Vuori, Gustav Bygglin, Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Leena Söderholm.